Elämää ei enää kunnioiteta kuten pitäisi

Minule kristittynä kaikki elämä on pyhää. Erityisesti ihmiselämä. Toki kunnioitan eläintenkin elämää ja hyväksyn eläinten tappamisen, vain ravinnon hankkimiseksi. Metsästys ruuan saamiseksi on minusta hyväksyttävää,koska Jumala on maailman sellaiseksi luonut. Ihmiselämä on kuitenkin erityisen arvokas. Jokaisen ihmisen elämä on minule korvaamattoman arvokas ja pyhä ikään sukupuoleen,kansallisuuteen ja vammaisuuteen katsomatta.

Maassamme on pitkään vallinnut vahva elämän kunnioitus, vaikka abortti onkin yleisesti hyväksytty. Tätäkään eivät tosin kaikki hyväksy. Murha on Suomessa ollut ainoa rikos, josta seuraa elinkautinen. Jo pikkupoikana minule opetettiin, että murha on pahin kaikista rikoksista. Omaiseni ,jotka minut kasvattivat edustivat melko erilaisia arvoja. Kuitenkin kaikki halusivat opettaa ,että älä ikinä tapa toista ihmistä, muuta kuin oman henkesi pelastamiseksi.Tappaminen ei ole Suomessa sallittua edes henkilön omasta pyynnöstä.

Myös muut EU-maat ovat haluneet varjella ihmiselämää. Irlanti ja Puola ovat kieltäneet abortin. Eutanasiakaan ei ole ollut sallittu missään, kuin vasta muutama vuosi sitten. EU on kieltänyt kuolemanrangaistuksen. Kaikki tämä kielii siitä, että ihmiselämää pidetään arvokkaana.

Valitettavasti tilanne on kuitenkin muuttumassa. Yhä useammat pitävät seksuaalirikoksia ja muita vastaavia pahempina kuin henkirikoksia. Vielä 15-vuotta sitten olisi tilanne ollut toinen. Tästä kielii, myös se että kuolemanrangaistusta kannatetaan myös muista kuin henkirikoksista. En mitenkään väitä, etteivätkö kaikki väkivaltarikokset olisi vakavia, mutta murha on kuitenkin rikoksena aivan omaa luokkaansa, koska oma henki on kalleinta ,mitä ihmisellä on.Pahoistakin traumoista voi selvitä, mutta kuollut menettää pelin lopullisesti.

Kaikkein järkyttävin esimerkki on kuitenkin Hollannin päätös sallia armomurha, myös silloin kun henkilö ei ole, sitä itse päättänyt eli toinen ihminen saa päättää toisen elämän lopettamisesta!Ajatellaan, ettei ole mitään järkeä jatkaa sairaan lapsen elämää,jos hän vain kärsii. Kukaan ei kuitenkaan voi tietää toisen puolesta, kuinka laadukasta hänen elämänsä on. Tiedän paljon ihmisiä, joiden elämä näyttää todella kurjalta,mutta jotka ovat silti onnellisia.Seuraava askel voikin olla, että murhasta rangaistaan sen mukaan kuinka laadukkaana uhrin elämää pidetään. Tällöin esimerkiksi vammaisen tappamisesta saisi lievemmän tuomion kuin terveen murhasta. Kun tähän ynnätään se, että vammaisia saa abortoida 24 viikolle asti ei tästä olla kaukana.Ihminen, joka tappaa toisen asettaa itsensä Jumalan asemaan. Raamatussa Jumala selkeästi kieltää tappamisen. On syytä huomata, että tässä ei itse asiassa ole kyse EUTANASIASTA vaan MURHASTA!Oikea eutanasia sen sijaan on

eri asia, koska siinä ihminen tapetava päättää asiasta ITSE! En sano, että sekään olisi oikein. Siihen ei minulla ole kantaa,sillä vaikka elämä on pyhää on Jumala antanut ihmiselle vapauden valita hyvän ja pahan väliltä.

Mitä sitten pitäisi tehdä tai olla tekemättä? Ainakaan emme saa hyväksyä hollannin kaltaista sairaiden murhaa. Emme myöskään kuolemanrangaistusta. On syytä huomata, että kuolemantuomiossa on, myös aina se riski, että syytön tuomitaan. Kuolemantuomiosta kärsivät, myös teloitetun omaiset eli samalla rangaistaan syyttömiä. Meidän tulisi ,myös pitää kiinni siitä periaatteesta ,että elinkautinen langetetaan vain henkirikoksista. Toki muista väkivaltarikoksista voidaan tuomita nykyistä ankarammin en minä sitä sano, mutta elinkauttinen olkoon varattu vain murhaajille.Valtion pitäisi myös tehdä kaikkensa aborttien vähentämiseksi. Meidän on suojeltava jokaisen elämää hedelmöittymisestä aina luonnolliseen kuolemaan asti.

Kuten kaikki tietävät presidentinvaalit ovat tulossa. Järkytyksekseni luin ,että Eva Biaudet hyväksyy sairaiden ihmisten tappamisen Hollannin malliin. Tämä todistaa,että hän on täysin sopimaton tasavallan presidentiksi. Häntä äänestämällä osoitetaan halveksuntaa elämää kohtaan. Herääkin kysymys ajetaanko ruosin kielen asemaa viattomien verellä?